Aryn paneelissa kaivattiin viisasta miestä
Asuntoreformiyhdistyksen vaalipaneelissa puhuttiin niin pitkään Helsingin seudun hallinnosta, että Helsingin Sanomien toimittaja Marja Salmela vaati jo keskustelua asuntopolitiikasta. Sitähän oli tultu kuulemaan. Jan Vapaavuori (kok) vastasi, että hallinnosta pitää puhua, koska ylivoimaisesti paras yksittäinen keino lisätä pääkaupunkiseudun asuntotarjontaa on yhdistää Helsinki, Espoo, Vantaa ja Kauniainen.
Asuntoreformiyhdistyksen vaalipaneelissa puhuttiin niin pitkään Helsingin seudun hallinnosta, että Helsingin Sanomain toimittaja Marja Salmela vaati jo keskustelua asuntopolitiikasta. Sitähän oli tultu kuulemaan. Jan Vapaavuori (kok) vastasi, että hallinnosta pitää puhua, koska ylivoimaisesti paras yksittäinen keino lisätä pääkaupunkiseudun asuntotarjontaa on yhdistää Helsinki, Espoo, Vantaa ja Kauniainen. – Jos pääkaupunkiseutu olisi yksi kaupunki, länsimetro olisi rakennettu 20 vuotta sitten. Se olisi tuonut dramaattisia muutoksia yhdyskuntarakenteeseen ja asuntorakentamiseen, Vapaavuori konkretisoi.
Vapaavuoren lisäksi Aryn vaalipaneelissa olivat Osmo Soininvaara (vihr), Antti Lindtman (sd), Antti Kaikkonen (kesk) ja Kari Uotila (vas). Puhetta johti maaneuvos Jussi-Pekka Alanen välillä siihen tyyliin, että olisi voinut luulla hänenkin olevan ehdolla huhtikuun eduskuntavaaleissa. Myös Timo Soini haluttiin keskusteluun, mutta häntä ei saatu puhelimen päähän. ”Ehkä Soini
ajatteli, että heidän ehdokaslistansa on jo täynnä eikä siksi viitsinyt vastata”, Aryn puheenjohtaja Hannu Penttilä veisteli.
Tasokas keskustelijajoukko oli saatu kasaan ehkä sen takia, että Aryn vaalipaneelista on vienyt tie menestykseen. Neljä vuotta sitten pidetyn paneelin kaikki osanottajat pääsivät eduskuntaan ja kaksi ministeriksi Vanhasen ja sittemmin Kiviniemen hallitukseen. Vapaavuori, nykyinen asuntoministeri, oli vaalipaneelissa myös neljä vuotta sitten. Penttilä muistutti Vapaavuoren sanoneen silloin, ettei tulevassa hallituksessa tarvita metropoli- eikä asuntoministeriä. Yleisöä oli runsaasti. Ostrobotnian juhlasali oli melkein täynnä.
Ode ja Janne kuin paita ja peppu
Pääkaupunkiseudun hallinnonuudistushankkeissa vaikuttanut mutta vaivalloiseen kehitykseen pettynyt Alanen toivoi, että jostakin löytyy viisas mies, joka osaa kirjoittaa vaalien jälkeen muodostettavan hallituksen ohjelmaan sellaiset osviitat, että niiden avulla Helsingin seudun hallinto saadaan toimivaksi. Vantaan rukkaset yhdistysselvitykselle sulki esiripun, mutta ei lopettanut näytelmää. Seuraava näytös on pian alkamassa, Alanen sanoi.
Soininvaara muisteli, että hän on alhaalta alkaneen poliittisen uransa aikana käynyt monella ovella ja odottanut, että oven takana olisi joku, jolla on viisaus hallussaan. Hän on ehtinyt avata monia ovia, mutta viisasta miestä ei ole yhdenkään takaa löytynyt. Soininvaara epäili, ettei löydy nytkään.
Parhaiten keskustelussa löysivät toisensa Vapaavuori ja Soininvaara. Molemmat pitivät välttämättömänä, että Helsingin seudulle saadaan yhteinen, nykyisiä kuntarajoja laajemmalla alueella toimiva legitiimi päätöksenteko joko yhdistämällä kuntia tai luomalla seutuvaltuusto, jolla on aitoa valtaa muun muassa kaavoituksessa.
Vapaavuori ei halua ainakaan ensi vaiheessa mukaan kaikkia neljäätoista Helsingin seudun kuntaa. Liikkeelle voisi lähteä pienemmällä porukalla. Samaa mieltä oli Soininvaara: seutuhallinnon pitää olla riittävän vahva, ja se olisi pienten kuntien kannalta kohtuutonta. 6 – 8 kunnan joukko riittää.
Loppu kilpailulle hyvistä veronmaksajista
Jos Helsingin alueelle ei saada yhteistä päätöksentekokykyä, kilpailu hyvistä veronmaksajista ja huonojen, paljon palveluja käyttävien asukkaiden välttelemisestä jatkuu. Samalla jatkuu segregaatio, jakautuminen huono-osaisten ja hyväosaisten alueisiin. Vapaavuori puhui osaoptimoinnin lopettamisesta, Soininvaara kermankuorijakunnista.
Vapaavuori arveli, ettei kuntien yhteistä päätöksentekoa synny vapaaehtoisesti. Hän toivoi painetta tulevalta hallitukselta. ”Tarvitaan isompi rakenteellinen uudistus. Pitää viheltää poikki usko kunnalliseen itsehallintoon, että jokainen saa tehdä mitä haluaa.”
Kakkoskehän keskustelussa muodostivat Vantaan valtuuston puheenjohtaja Lindtman ja espoolainen Uotila. Hekin kaipasivat Helsingin seudulle yhteistä tahtoa mutta eivät niin selväsanaisesti kuin helsinkiläiset Soininvaara ja Vapaavuori. Antti Kaikkonen muistutti useaan otteeseen, että ihmisillä pitää olla elämisen oikeus myös Kehä I:n ulkopuolella. Hänen mielestään yhteistä seutuhallintoa pitäisi koordinoida maakuntaliiton kautta. Soininvaaran mielestä maakuntaliittoa ei saa päästää päättämään mistään muusta kuin omista ulkomaanmatkoistaan, ei ainakaan niin kauan, kuin siinä ei toimi mies ja ääni –periaate.
Toiseksi köyhimpien asialle
Puhuttiin tilaisuudessa myös varsinaisesta asuntopolitiikasta, Asuntoreformiyhdistyksen tilaisuudessa kun oltiin.
Vapaavuori: Asuntoja on liian vähän tarjontaan nähden. Niiden lisäämisen ei ole temppuja, vaan tarvitaan useita eri toimia: lisää kilpailua rakennusalalle, vähemmän kilpailua kuntien välille. Asunnottomuuden vähentäminen on ollut menestys.
Lindtman: Tarvitaan uusi Helsingin seudun kuntien ja valtion aiesopimus ja lisää keppiä ja porkkanaa. Hyvin asiansa hoitavia kuntia pitäisi palkita.
Soininvaara: Kaikkein köyhimmille on asumiseen aika hyvät tuet, ja niin on myös hyvätuloisille verovähennyksinä. Pienipalkkaiset ovat kaikkein huonoimmassa asemassa. Pitäisi vaihteeksi pitää toiseksi köyhimpien puolta – heitä kohdellaan törkeän huonosti.
Uotila: Asumismuodot pitää asettaa verotuksellisesti samaan asemaan. On korkea aika luopua väestönsuojista joka talossa – niitä on Suomen lisäksi vain Albaniassa ja Sveitsissä. Sekin on kustannuskysymys. Täydennysrakentaminen on tärkeää.
Kaikkonen: Myös Kehä I:n ulkopuolella pitää saada asua.
Tapio Kari
