Asuntoreformiyhdistys on avoin asumisen keskustelupaikka
Asuntoreformiyhdistys perustettiin vuonna 1910 Suomen asuntososiaalisen tilanteen parantamiseksi. Yhdistyksen tarkoituksena on yleishyödyllisen asuntotuotannon edellytysten kehittäminen ja asuntopoliittinen valistustyö. Asuntoreformiyhdistyksessä on sen historian aikana toiminut monia tärkeistä yhteiskunnallisia vaikuttajia. Sen alkuajan kantavia voimia oli J.K. Paasikivi. Viime vuosikymmeninä sen puheenjohtajina ovat toimineet Teuvo Aura, Erkki Tuomioja sekä Hannu Penttilä.
Yhdistys kokoaa yhteiseen pohdintaan rakentajia, rakennuttajia ja valtion ja kuntien viranomaisia. Yhdistyksen jäsenistö koostuu asunto- ja yhdyskuntasuunnittelun alalla toimivista henkiöistä. Jäsenmäärä on yli 200. Asuntoreformiyhdistys järjestää seminaareja ja keskustelutilaisuuksia, harjoittaa julkaisu- ja tutkimustoimintaa, antaa lausuntoja ja pitää yhteyttä vastaaviin kansainvälisiin järjestöihin. Yhdistyksen puheenjohtajana nykyisin toimii Anni Sinnemäki.
ARYn historia
Asunto kuuluu ihmisen perustarpeisiin, ja siitä seuraa asuntokysymyksen sosiaalinen luonne ja asuntopolitiikan yhteiskunnallinen perustelu. Asuntoreformi on asunto-olojen uudistamista, jossa painopisteet ajan myötä vaihtelevat.
Asuntoreformiyhdistys perustettiin 1910 nimellä Yhdistys yleishyödyllisen rakennustoiminnan edistämiseksi. Perustajajoukko koostui tunnetuista yhteiskunnallisista vaikuttajista, osin samoista, jotka edellisenä vuonna olivat perustaneet Sosiaalipoliittisen yhdistyksen. Asuntoreformin tarve kärjistyi Suomen kaupungistuessa. Esiintyi suoranasta kurjuutta. Hygieeniset ja terveydelliset olot olivat ala-arvoiset monilla työväen asuttamilla esikaupunkialueilla.
Suomen asuntoreformia siivittivät 1900-luvun alussa kansainväliset tuulet. Britanniassa oli syntynyt Ebenezer Howardin muotoilema puutarhakaupunkiaate. Se tarttui Asuntoreformiyhdistykseen, ja on osoittautunut elinvoimiseksi. Asuntoreformiyhdistyksen panos oli keskeinen, kun suomalaisen puutarhakaupungin mallikappale, Puu-Käpylä, rakennettiin 1920-luvulla. Tavoitteena eivät olleet vain valoisuus, vehreys ja väljyys, vaan kaikki piti saada aikaan taloudellisesti. Yhdistyksen lähtökohtiin kuuluu, että oikeus kunnon asumiseen koskee kaikkia väestöryhmiä.